Sote-henkilöstöltä vaadittava rokotesuoja kiristyy 1.3.2018 alkaen.
Tartuntatautilain 48 §:n mukaan henkilöä, jolla on puutteellinen rokotesuoja, saa käyttää vain erityisestä syystä työskentelyyn sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköiden asiakas- ja potilastiloissa, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita. Tällaisia asiakkaita tai potilaita ovat esimerkiksi vakavasti sairaat, raskaana olevat sekä alle 1- ja yli 65-vuotiaat.
Työntekijällä ja työharjoitteluun osallistuvalla opiskelijalla on oltava joko rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja tuhkarokkoa ja vesirokkoa vastaan. Lisäksi edellytetään rokotuksen antamaa suojaa influenssaa vastaan ja imeväisikäisiä hoitavilta hinkuyskää vastaan. Tartuntatautilain mukaisten rokotusten tarkoituksena on suojata potilaita ja asiakkaita.
Asiakas- ja potilastilojen määrittäminen
Työnantajan tulee jo ennen säännöksen voimaantuloa määrittää omassa organisaatiossaan ne sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksiköiden asiakas- ja potilastilat, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita. Kyseessä voivat olla esimerkiksi asiakas- ja potilashuoneet, sairaankuljetuksessa käytettävät kulkuneuvot sekä näihin verrattavat tilat, joissa on mahdollisuus tartunnalle tai sen leviämiselle. Tilojen määrittelyssä voidaan tarvittaessa käyttää apuna lääketieteellistä asiantuntemusta ja tartuntatautien torjunnasta vastaavia ammattilaisia.
Muun muassa päiväkodit ja koulut eivät ole sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköitä, joten säännös ei koske niitä.
Rokotuksia eivät tarvitse esimerkiksi satunnaisesti toimipisteessä vierailevat, jotka eivät pääsääntöisesti työskentele noissa tiloissa, mutta saattavat joskus käydä siellä esimerkiksi lyhytaikaisen työtehtävän vuoksi. Tämänkin määrittäminen on toimipisteen johdon paikallinen päätös.
Mitä rokotuksia työntekijällä on oltava
Säännöksen tarkoittamissa yksiköissä ja tiloissa työskentelevien työntekijöiden on ilmoitettava työnantajalle, ovatko he saaneet rokotusohjelman mukaiset rokotteet, kausi-influenssarokotteen ja vesirokkorokotteen. Vesirokon ja tuhkarokon kohdalla riittää myös oma ilmoitus siitä, että taudin on joskus elämässään sairastanut. Aiemmin sairastettu tauti ei riitä tuottamaan riittävää suojaa hinkuyskää tai influenssaa vastaan.
Jos työntekijä ei muista, onko hän sairastanut vesirokon tai tuhkarokon tai onko hänellä niihin rokotukset, rokotukset tulee antaa työntekijälle työterveyshuollossa. Epäselvissä tapauksissa suoja voidaan tarkistaa verinäytteestä työnantajan kustannuksella. Influenssarokote tulee ottaa vuosittain. Työnantaja kustantaa työntekijöille sellaiset tarpeelliset rokotukset, jotka eivät kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan, esimerkiksi aikuisten vesirokkorokotus.
Uusien työntekijöiden rekrytointi
Työpaikkailmoituksessa voidaan 1.3.2018 alkaen mainita, että tehtävässä edellytetään tartuntatautilain 48 §:n edellyttämää rokotesuojaa. Myös työhaastattelussa tulee tuoda ilmi, että tehtävää ei voi hoitaa ilman lain vaatimia rokotuksia.
Työhöntulotarkastuksen yhteydessä työterveyshuolto ilmoittaa työnantajalle, onko henkilö soveltuva kyseiseen tehtävään.
Mitä tehdä, jos työntekijä kieltäytyy rokotteesta
Jos työntekijä ei suostu ottamaan lain edellyttämää rokotetta, eikä hänellä ole niihin sairastetun taudin tuomaa suojaa, työntekijä ei voi työskennellä säännöksen mukaisissa asiakas- ja potilastiloissa. Tällaisessa tapauksessa työnantajan tulee ensisijaisesti tarjota työntekijälle hänen työsopimuksensa mukaista työtä, jota rokottamaton työntekijä voi tehdä. Mikäli tällaista työtä ei löydy, voi rokottamattomuus ääritilanteessa johtaa työsopimuksen päättämiseen.
Työnantajalla on oikeus käsitellä työntekijän tai työharjoittelussa olevan soveltuvuutta koskevia tietoja riittävän rokotussuojan osalta työntekijän tai opiskelijan suostumuksella yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain, työterveyshuoltolain ja henkilötietolain mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijällä ei ole velvoitetta kertoa työnantajalle, onko hänellä rokotukset vai ei. Tällöin työterveyshuollon tehtävänä on selvittää soveltuvuus.
Jos työntekijä ei halua ottaa suojaksi vaadittua rokotusta tai ei pysty näyttämään, että rokotus on jo annettu, hänet voidaan katsoa ei-soveltuvaksi. Tämä soveltuvuustieto työterveyshuollon täytyy antaa työnantajalle, eikä työntekijä voi estää sitä.